Olen Torniosta kotoisin oleva tamperelainen lauluntekijä, muusikko ja kuvataiteilija. Aloitin oman musiikin säveltämisen ollessani noin 14-vuotias isältäni lainaamalla kitaralla. Se oli hiljaisempi soitin kuin piano. Sillä pystyi säveltämään iltaisin häiritsemättä naapureita. Opiskelin tuolloin myös pianon ja huilun soittoa, musiikin teoriaa, näyttelemistä, maalausta ja grafikkaa lukion ohessa. Päivää ennen kuin pääsin ripille, tapasin laulaja/lauluntekijä Kati Salon, joka asui tuolloin Ruotsin puolella Haaparannalla ja ystävystyimme. Koska meillä oli samanlaiset intressit, päätimme perustaa bändin, jotta pääsisimme esittämään kappaleitamme. Bändin nimeksi tuli Woozy (suom. Tokkurassa). Kati löysi nimen sanakirjasta, ja ilmeisesti se kuvasi jollakin tapaa ikäistemme ja tyylistemme nuorien tyttöjen mielentilaa, koska minustakin nimi oli hyvä. Woozy oli kokonaan tyttöbändi ja siinä soitti lisäksemme bassoa Paula Präktig (soittaa nykyisin Harmajassa) sekä rumpuja Sofia De Tygny. Minä lauloin, soitin kitaraa, välillä pianoa ja Kati soitti kitaraa. Treenasimme aluksi samoissa tiloissa, missä Moses Hazyssa vaikuttava Riku Rousukin silloisen bändinsä kanssa treenasi ja teimme keikkoja muun muassa silloisella Jesper -klubilla. Äänitimme yhden demon ja osallistuimme muutamaan kilpailuun ennen kuin tiemme erosivat.
Muutettuani Tampereelle opiskelemaan tuottamista Tampereen Ammattikorkeakoulun Taiteen ja Viestinnän oppilaitokseen, aloitin keikkailun soolona itseäni kitaralla tai pianolla säestäen Tampereen kuppiloissa ja kahviloissa. Esitin omia suomenkielisiksi vaihtuneita kappaleitani. Aloin myös harrastaa niin flamencon kuin salsankin tanssimista, jotta pääsisin syvemmälle monipuolisempiin rytmeihin, kuin mihin olin tottunut. Flamencoa ehdin harrastaa monta vuotta. Halu nähdä maailmaa kuitenkin vaivasi ja tein muutaman matkan muun muassa Gibralttarille, Brasiliaan ja Yhdysvaltoihin (Montanan osavaltiossa Cooke Cityssä syntyi muun muassa Cooke City kappaleeni, joka löytyy Oma-levyltäni ja MySpace-sivuiltani), jotta saisin laajennettua ymmärrystäni toisenlaisistakin elämisen tavoista. Matkat taisivat myös olla jonkinlaisia pakoja tutusta ja turvallisesta. Sellaisia ne todella olivatkin ja tarjoilijan työssä tapasi paljon erilaisia ihmisiä.
Kesällä 2005 pakkasimme rinkkamme yhdessä Katin ja valokuvaaja Sini-Marja Niskan kanssa ja suuntasimme interrail-reissulle Eurooppaan. Matkasimme Ranskasta Italiaan, Monacon kautta Espanjaan ja sieltä Portugaliin. Meillä oli mukana kitarat ja soitimme muun muassa rautatieasemilla cover-kappaleita ihmisten iloksi tai harmiksi, miten sen kukin silloin halusi ottaa. Matka tallennettin videolle ja kyllä reissussa tapahtuikin. Päädyimme interreil-lippujemme kanssa Italiassa muun muassa ykkösluokan junaan, jossa istuuduimme sähköisesti liikkuville matkatuoleille, tarjoilijan kuuluttaessa kovaäänisistä kohta tarjoilevansa alkupaloja ennen varsinaista pääruokaa. Konduktööri ei tainnut tykätä rähjäisestä ulkonäöstämme vaan heitti meidät ulos junasta asemalle keskellä ei mitään jossakin päin Italiaa, missä junia kulki, no, pari kertaa päivässä. Ja eikö Kati juuri tuolloin tullutkin sitten kipeäksi, keskellä ei mitään.
Vuonna 2005 äänitin yhdessä äänimies Tuomas Vahteran kanssa ensimmäisen kunnollisen Ep-levyni Oma. Tätä ennen olin äänittänyt kitaristi/säveltäjä veljeni kanssa Ep-levyni Minuuden Morsian, mutta sen taso ei mielestäni enää vähän ajan kuluttua ollut kunnollinen, vaikka levynjulkaisukeikan levylle Tampereen Yo-talolla yhdessä Louna ja Levottomat luopiot -bändini kanssa teinkin. Tuolla keikalla bändiämme lämmitteli yhtye nimeltä German Soul, jossa soitti tänä päivänä suosituksi nousseen Regina-bändin säveltäjä ja muusikko Mikko Pykäri ja samaisen bändin äänimies Iiro Hokkanen. Ilta oli arvokas siinäkin mielessä, että yleisön joukossa oli tamperelainen laulaja/lauluntekijä Ville Leinonen, jolle vähän ajan kuluttua tuosta levynjulkaisukeikasta kiikutin Oma-levyni toivossa, että hän innostuisi tuottamaan musiikkiani. Ilokseni ja hämmästyksekseni hän suostuikin ehdotukseeni ja kesällä 2005 matkustimme Sami Sämpäkkilän studioon Poriin äänittääksemme kappaleitani, joita Leinonen oli kotonaan sovittanut. Äänityssessio ei kuitenkaan poikinut enempää kuin kaksi kapaletta Huuma ja Hän on luonasi, vaikka niitä minulla tukullinen olikin, ja minä jouduin matkustamaan takaisin Rovaniemelle, työskentelemään kesätoimittajana Lapin Kansa -sanomalehteen. Onneksi onnistuin repäisemään itseni irti toimitustyöstä vielä hetkellisesti tuon kesän aikana, sillä samaisena kesänä buukkasimme yhdessä Kati Salon kanssa Suomen kiertueen duona omia kappaleitamme esittäen. Keikkoja oli suhteellisen paljon ja vastaanotto ystävällinen, vaikka eräällä keikalla jouduimmekin soittamaan laulamisesta aivan liikaa innostuneen karaoke-emännän karaokeiltaväliajalla ja minä olisin halunnut olla jossakin aivan muualla kuin kuuntelemassa ihmisten kysymyksiä, milloin he saavat laulaa, esittäessämme settiämme. Ensimmäisen settimme jälkeen olin kaasuttamassa pois leirintäalueelta, mutta Kati ehti väliin ja sai minut tajuamaan, että meidän pitää soittaa toinenkin setti. Hammasta purren se tuli sitten esitettyä.
Säveltäminen ja keikkailu jatkuivat tuon kesän jälkeen, vaikka ehdin alkaa luoda uraa toimittajana, äitini ja isäni ideasta varmaankin. Työskentelin puoli vuotta toimittajana ja valokuvaajana kaupunkilehti Tamperelaisessa sekä yhden kesän Kotiseudun Sanomissa Pihtiputaalla, jossa tapasin keikkamyyjämogulin Seppo Kahilaisen. Hän pyysi minua soittamaan hänen 60-vuotissyntymäpäivilleen, mikä kannusti minua olemaan päästämättä irti musiikistani kaiken lehtityön ohessa.
Jossakin vaiheessa menin sitten yhdessä kuvataiteilija Maria Atosuon ja muusikko/äänimies Jarno Alhon kanssa Ylöjärvelle äänittämään musiikkiani. Lopputuloksena oli neljä kappaletta sisältävä Ep-levy, jota en ikinä julkaissut. Maria soitti tuolla levyllä pianoa ja lauloi taustoja. Minä taisin hoitaa kaiken muun Jarnon avustuksella. Seuraava ratkaiseva askel tapahtui sitten Kotkassa ja Haminassa, jonne muutin kesäksi 2008 työskentelemään kesätoimittajana Kymen Sanomissa. En jaksanut enää odottaa, että joku tarttuisi kappaleisiini, joita olin jatkuvalla syötöllä säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut, vaan soitin Nordlundin Juusolle JJ-studiolle Tampereelle, varasin studioajan ja päätin tehdä ensimmäisen albumini.
Kesä meni kappaleita hioessa, Kymen Sanomissa työskennellessä ja keikkaillessa Kotkassa ja Haminassa muun muassa Hyöky-laivalla, Kotkan Valokuvakeskuksessa ja Pursiseuralla, jossa lämmittelin Haminasta kotoisin olevaa Pelle Miljoonaa ja hänen nuoruusaikojensa Polla Rules- yhtyettä. Haminassa tapasin myös valokuvaaja Juha Metson, joka tulisi ottamaan ensimmäisen albumini promo- ja kansikuvat sekä Timo Mähösen, joka omisti Kotkan Valokuvakeskuksen. Tuona kesänä tulikin soitettua Valokuvakeskuksen muun muassa Junnu Vainion valokuvanäyttelyn avajaisissa. Samaisen kesän loputtua matkustin Venäjän läpi junalla, Moskovasta Vladivostokkiin. Kirjoitin matkasta laajan jutun sekä Kymen Sanomiin että Matkalehteen. Kymen Sanomien juttu tulee löytymään nettisivuiltani.
Syksyllä pääsin sitten JJ-studioon, jossa syntyi ensimmäinen Kunhan liike jatkuu -albumini yhdessä studiobändin kanssa, minkä olin koonnut. Levyä alkoi jaella Digilabel ja se sai kivasti näkyvyyttä medioissa. Teimme muutamia keikkoja levynjulkaisukeikalle kokoamani Louna and Her Swinging Friends -yhtyeen kanssa. Samoihin aikoihin Arto Junttila julkaisi Leinosen ja minun yhdessä äänittämän Hän on luonasi -kappaleen kokoamallaan Music from Torne Valley -kokoelmalevyllä levy-yhtiönsä Väylän Pyörre -Records:n kautta.
Kesällä 2009 törmäsin monitoimimies Mikko Keinoseen soittaessani Kerman Himinät -festivaalilla. Hän halusi minut esiintymään studioonsa pienen studioyleisön eteen, jotta voisi kuvata sooloesiintymiseni hänen kehittämäänsä Elävänä -DVD konserttisarjaan. Syksyllä 2009 tämä sitten tapahtui ja Karlik Films julkaisi Louna Elävänä -dvd:n yhdessä muun muassa Risto Elävänä, Pirjo Bergström Elävänä ja Eero Raittinen Elävänä -dvd:en kanssa.
Koska olen aina tiennyt, kuinka hankalaa naisena on edetä musiikkibisneksessä omia kappaleita esille tuoden alan ollessa miesvaltainen, päätin alkaa järjestää lukuvuoden 2009-2010 Louna ja Lauluntekijät -klubia Tampereella kahvila Valossa, joka antaisi estradin joka kuukausi yhdelle tai kahdelle tuntemattomammalle suomalaiselle naislauluntekijälle. En tehnyt tätä siksi, etten pitäisi miesten tekemästä musiikista, olisin äärifeministi tai muuta vastaavaa, koin ainoastaan, että miehet saavat musiikkimaailmassa enemmän mahdollisuuksia, pääsevät enemmän esille ja halusin antaa niitä myös naisille. Koen olevani tasa-avon kannattaja, joka pyrkii juuri tasa-arvoon, enkä jyrkkä feministi, joka vihaa miehiä. Pidän mukavista miehistä yhtä paljon kuin mukavista naisita. Klubi kesti harmikseni ainoastaan vuoden, vaikka illat olivat antoisia ja suurimmaksi osaksi yleisöä riitti. Ehkä klubi käynnistyy vielä, kunhan löydän sille oikean paikan ja löydän sopivan aikaraon sen toteuttamiselle. Klubin perään on kyselty ja esiintyjiä sille olisi tarjolla enemmän kuin koskaan luulinkaan. Pitää nyt vain toivoa, että minussa riittää energiaa ja potkua!
27.1.2010 julkaistiin sitten ensimmäinen musiikkivideoni Shamaanin tie, joka on tehty yhteistyössä espanjalaisten alan ihmisten kanssa. Suuri, suuri kiitos musiikkivideon toteutumisesta kuuluu Tampereen Ammattiopiston Juha Pitkäselle, jonka kaltaisia ihmisiä haluaisin tässä maailmassa olevan enemmän.
Koska olin taas alkanut maalata vuonna 2007, löytääkseni silloisen kuvataiteilijapoikaystäväni kanssa yhteisen sävelen, oli tauluja alkanut kertyä sen verran paljon, että kesällä 2010 järjestin yhdessä Kehystarinan kanssa ensimmäinen yksityisen taidenäyttelyni Tampereelle. Näyttely pidettiin 5.8 - 31.8.2010 Kellaria - Galleriassa ja se sai nimekseen Totuus = Kauneus. Tämä finalisoi maalaamisen, jota tulee mitä ilmeisemmin jatkumaan elämäni loippuun saakka musiikin teon ohessa. Kesällä 2010 olivat myös seuraavan albumini Antaa heidän puhua -kappaleet siinä kunnossa, että ne pystyttäisiin äänittämään. Olin säveltänyt suurimman osan kappaleista pianolla, sovittanut ne kotikoneellani musiikinteko-ohjelmassa ja treenannut kappaleet lopulliseen muotoonsa uuden kokoamani studiobändin kanssa. Studiobändissä soittivat kuitenkin jo Her Swinging band -kokoonpanosta tutut Henri Lehikoinen (rummut) ja Johanna Repo (piano). Bassoon löytyi Tony Sikström ja muut soittajat tulivat sitten mukaan mausteina rytmisektion päälle, tarpeen mukaan. Koska pääsin opiskelemaan samaisena syksynä Virroille Digitaalista ääntä ja kaupallista musiikkia, miksattiin levy Virroilla Anssi Tenhusen toimesta ja masteroitiin Teemu Kinnusella hänen MojoLab- studiossaan. Vaikka levy oli jo valmis tammi - helmikuun vaihteessa, pääsi se jakeluun vasta 1.9.2011. Kevään ja kesän aikana tapahtui liikaa asioita ja minä väsyin, vaikka ehdimmekin tehdä lyhyen kiertueen uuden Louna ja Laitakaupunki -yhtyeeni kanssa uuden levyn kappaleita esittäen. Tästä kerron sitten ehkä seuraavalla levylläni. Uusia kappaleita on paljon, mutta mitkä niistä levylle päätyvät, se jää nähtäväksi.
Nyt on edessä treenejä uuden bändini kanssa, jotta Antaa heidän puhua -levyn kappaleet saisivat arvoisensa live-esittämisen. Tulen tekemään, kunhan aika pian on oikea, keikkoja niin soolona kuin uuden bändinikin kanssa, myös Kunhan liike jatkuu -albumilta tuttuja biisejä. Toivottavasti elämä on armollinen tälle projektille ja kuulijat pitävät levystäni, vaikka mielessä siintää jo seuraava levy. Ja seuraava taidenäyttely.
