Kuin käärme, työnnyit sisääni

Kuin käärme,
sinä työnnyit sisääni,
alla pimeytyvän elokuun yön
Sinä ja sinun epätoivosi
tunnontuskasi,
umpikujasi ja kaipuusi

Ja minä näin sen kaiken
Vetosi laitakaupungin valoihin,
piiloon katseilta,
suojaan varjojen,
jotta voisit edes hetkeksi
levähtää
Jotta voisit muistaa vain sen,
minkä haluat muistaa,
ilman väärällä tavalla

vaikuttavia lauseita,
katseita, ääniä ja kuvia
Tullaksesi ymmärretyksi
Ilman, että pitäisi taas selittää

Ja minä näin sen kaiken,
ristiriitojen repimän,
arkatunteisen mielesi
Tapasi vetäytyä aistiesi valppauden johdosta
epävarmuuden hetkellä,
säästääksesi aikaa työnteolle,
jonka kautta urheutesi,

Sinä ja sinun sinfoniasi

Sinun kaikkeutesi,
huumaa,
maailmani
kauttaaltaan
Sinä ja sinun sinfoniasi,
jotka sisälläni soivat
Pauhaavat kehossain'
lailla myrskyn

Mutta minä tunnen jo vedet,
rannat ja satamat
Olen rakentanut veneen,
joka kestää
soutaessani,
kohti uusia satamia,
palatakseni aina kotiin

 

Sinulla ei ole mitään oikeutta

Sinulla ei ole mitään oikeutta
tuomita tuntemuksiani
Reagoidessani ulkopuolelta tulevaan,
sisäistä tasapainoani
horjuttaneeseen

tapahtumasarjaan
Se ei kuulu sinulle

Tule aina perässäni


Tule perässäni,
tule perässäni
aina,
älä ikinä päästä minua
pois silmistäsi
Sytytä katulamput,
kun kujilla pimenee
että näen,
kuka vastaan tulee
Etten sivukujilla taas pääse kulkemaan,
sillä siellä minulle kaikenlaista puhutaan
siellä minut eri ihmisten seurassa nähdyksi tulla halutaan,
jotta voitaisiin taas puhua,
kenen lakanoissa aikaani olen viettänyt
Älä epäile minua,
sillä olen aina,
kulkenut kohti yhtä päämäärää
yksi paikka sydämessäni
Älä ikinä päästä minusta irti,

jos käteeni tartut

Sillä paikka vieressäin'
se on sinun

 

suuruutesi ja hienoutesi
voisit osoittaa

Mutta, minä näen jo sen kaiken
Näen ulkopuolelta tulevan paineen onnen esteenä,
halusi oikeudenmukaisuuteen,
ihmisen ohjailtavuuden
heikkouden hetkellä
ja olen antanut anteeksi
jo kauan aikaa sitten

Sinä ja sinun harhailevat sanasi aidattujen pihojen vankina, puhumattomuutesi, suostumuksellisuutesi,
hapuileva rohkeutesi
ihmisten tuomitsevaisuuden seurauksena

Ja minä tunsin sen kaiken,
kun työnnyit sisääni
kuin käärme,
alla pimeytyvän elokuun yön
Minuun ja epätoivooni
umpikujaani, kaipaukseeni
Jäädäksesi sisääni ikuisesti
ilman kenenkään valtaa,
sinua minusta irroittaa

Minulla on täysi oikeus,
puolustaa omaa hyvinvointiani,
haluta puhua asiat selviksi,
rakentaakseni itsestäni entistä ehjempää ihmistä,
joka kykenee,
edes jollakin tapaa,
toimimaan yleisten vaatimusten mukaan
Katsomaan tulevaisuuteen,
edes joskus hymy huulilla
Olemaan hyvä niille,
jotka myös minulle hyviä haluavat olla

Ja, jos sinä haluat,
olla kertomassa muille,
miten roikun menneessä,
sinä valehtelet
Sillä sinä tiedät,
yhtä paljon kuin minä:
Jatkoin aina eteenpäin,
päästin aina irti,
omat haluni poissulkien,
minua ei vaan päästetty menemään
Pakahduttava vapaus

Rajaton on sydämesi avaruus,
ja minä alan ymmärtää,
kokonaisuuksia,
koko ajan syvemmin
Enkä ole enää polvillani,
pakon jahtaama
Seison omilla jaloillani,
katse kohti tähtiä, kuuta&taivasta
Ja näen linnut,
kuulen heidän kiruntansa
tuntien suurta,
pakahduttavaa vapautta

Muistan sinua

Minä muistan sinua
Sinun sinisiä silmiä,
hellää kosketusta,
kilttiä, vilpitöntä ja fiksua mieltäsi,
joka ymmärryksellään
minut turvaan vei
Ja sinun läsnäolosi,
täynnä viisautta ja rauhaa
Ei minun enää tarvinnut olla,
levoton, rauhaton
Toit minuun onnen,
joka täyttää sisimpäni
lämmöllä ja ilolla